Kuva kokouksesta. Kuvassa seisovat henkilöt vasemmalta: Sinikka Kaakkuriniemi, Janne Jalava, Eveliina Lafghani, Kirsi Reinola, Merja Mäkisalo-Ropponen, Mira Haataja ja Anna-Mari Rosenlöf Taiteen Sulattamon tiloissa.

Miltä voisi näyttää kulttuurihyvinvoinnin tulevaisuus vuonna 2035?

Kulttuurihyvinvointipoolin ohjausryhmä kokoontui 19.8.2021 Taiteen Sulattamolla tulevaisuustyöskentelyn merkeissä. Kyseessä oli samalla ensimmäinen ohjausryhmän live-kokoontuminen poolin toiminnan aikana. Päivän aikana työstettiin kulttuurihyvinvoinnin tulevaisuusskenaarioita ja luotiin kolme tulevaisuuskuvaa: dystopia (kauhukuva), utopia (ihannetila) ja BAU (business as usual) -malli, jonka voisi kääntää vapaasti ”jatketaan samaan malliin”. Skenaarioissa tarkasteltiin kulttuurihyvinvoinnin mahdollisia tulevaisuuksia aina vuoteen 2035 saakka. Työskentelyä luotsasi organisaatiosuunnittelija Kirsi Reinola.

Työskentelyä taustoittavassa keskustelussa nousivat esiin niin kulttuuripolitiikka osana hyvinvointipolitiikkaa, kulttuurin arkipäiväistyminen kuin monipaikkaisuus ja elämysyhteiskunnasta merkitysyhteiskuntaan siirtyminen.

Tulevaisuuskuvia tarkasteltiin mm. seuraavien osa-alueiden näkökulmista:

  • taloudellinen eriarvoistumiskehitys
  • yhteisöllisyys
  • moniarvoisuus (vastavoimana nationalismi)
  • byrokratisoituminen
  • poliittinen päätöksenteko
  • julkinen rahoitus hyvinvointi- ja kulttuurisektoreille
  • sosiaali- ja terveysalan työvoiman saatavuus
  • yksityisten rahoittajien merkitys
  • kulttuurihyvinvoinnin kulutuskysyntä
  • medikalisaatio ja robotiikka
  • kansalaistoiminta
  • yhteiskunnan lockdownit eli sulkutilat
  • koulutettujen kulttuurihyvinvointialalla työskentelevien määrä.

BAU-skenaariossa hyviä ja huonoja mahdollisuuksia

Koronapandemia on vaikeuttanut taide- ja kulttuurialan toimintaedellytyksiä ennennäkemättömällä tavalla. Samaan aikaan sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattilaiset työskentelevät nopeasti muuttuvassa ja haastavassa tilanteessa. Pandemia on lisännyt mielen hyvinvoinnin haasteita ja kuormitusta, ja edistänyt osaltaan yhteiskunnan eriarvioistumista. (THL 2021) BAU-skenaariossa nähtiin tämän eriarvoisuuden kasvavan edelleen, vaikkakin kulttuuripalveluissa eriarvoisuutta pystytään tasaamaan kulttuurilähetetoiminnalla. Kulttuurilähetetoiminta on osa soten palveluita, ja osa siitä tapahtuu virtuaalisesti. Ammattimaisten kulttuuritoimijoiden määrä vähenee, kun julkinen rahoitus supistuu. Neljännen sektorin pop-up -tyyppisen kansalaistoiminnan merkitys kasvaa. Kolmas sektori luo yhä useammin mahdollisuuksia tämän ns. neljännen sektorin lyhytjänteiselle toiminnalle. Vapaa kansalaistoiminta taas luo merkityksellisyyden kokemuksia erityisesti työelämän ulkopuolella oleville henkilöille. Kulttuuri ja taide tuovat erilaisissa todellisuuksissa olevia ihmisiä yhteen ja ovat osaltaan edistämässä demokratiaa sekä ehkäisemässä eriarvoistumista.

Dystopiassa taide ja kulttuuri menettävät vapautensa

Dystopiassa kulttuuri ja taide näyttäytyivät vallan välineenä. Uhkakuvassa kulttuurihyvinvointi on harvojen etuoikeus. Kulttuurin käsite kapeutuu ja sulkeutuu. Ihmiset elävät erilaisissa kuplamaisissa yhteisöissä, joissa kulttuuria käytetään aseena toisia yhteisöjä vastaan. Kulttuurin ja taiteen tuottamista, kuluttamista ja esittämistä säätelevät tiukat ohjeet ja kulttuuri byrokratisoituu. Taiteesta tulee uhka, koska se saattaa kannustaa ihmisiä ajattelemaan ja tekemään toisin. Taiteen hallitsemattomuutta pelätään, ja se uhkaa vallanpitäjiä. Mitään uutta tai epävarmaa taidetoimintaa ei tueta.

Dystopiassa työolot polarisoituvat entisestään ja medikalisaatio etenee. Toisaalta etuoikeutetut saavat huippupalveluita, joihin kuuluu myös kulttuurin ja lääketieteen uusimpia, tarkkaan todennettuja täsmäyhdistelmiä. Kaikella tuotetulla kulttuuri- ja taidetoiminnalla täytyy olla taloudellista vaikuttavuutta, ja niitä hyödynnetään myös manipulaatiossa perusteena epäeettisille valinnoille. Taidetta tehdään maan alla vastarintaliikkeissä, eikä sitä tunnisteta lainkaan työksi. Lockdownista on tullut normaalitila, jossa yhteiskunnassa luodaan jatkuvasti erilaisia kuplamaisia yhteisöjä, joissa oleminen on turvallista. Yhteiskunta toimii erillään ja mahdollisimman paljon etänä. Ihmiskohtaamisten pelätään ruokkivan luovuutta ja kaipausta kulttuurin ja taiteen pariin, joten valtaapitävät tahot suhtautuvat niihin tuomitsevasti.

Utopiassa kulttuurihyvinvointi tulee arkiseksi osaksi jokaisen elämää

Utopiaskenaariossa kulttuurihyvinvointi on tasapainottava voima, joka synnyttää uutta yhteisöllisyyttä osaksi pohjoismaista hyvinvointivaltiota. Kulttuurihyvinvointiin budjetoidaan useita prosentteja valtion talousarviosta. Medikalisaatio vähentyy, ja varhaiskasvatuksessa jo lapset oppivat mielen hyvinvoinnin tukemista taiteen kautta. Tutkimusten mukaan kulttuuria kannattaa harrastaa myös työajalla, ja useat yritykset tukevat työajalla tapahtuvaa kulttuuri- ja taideosallistumista, mikä tasaa myös terveyseroja. Kansalaistoiminta on aktiivista, ja alan oma koulutus on vireää. Koulutusta vahvistaa alan oma professuuri.

Kulttuurihyvinvointipooli jatkaa tulevaisuustyöskentelyä sekä poolin strategian hahmottamista tulevana syksynä. Tähän mennessä poolin jäsenistö on nostanut toiminnassa keskeisiksi tavoitteiksi yhteiskunnallisen vaikuttamisen, kannanotot ja lausuntotyön, kulttuurihyvinvoinnin merkitysten ja vaikutusten esilletuomisen kokemuksellisesti, taiteen työhyvinvoinnin tukena sekä kulttuurihyvinvointiin ja sen rahoitukseen liittyvän siiloajattelun purkamisen.  

Kuvassa vasemmalta: Sinikka Kaakkuriniemi, Janne Jalava, Eveliina Lafghani, Kirsi Reinola, Merja Mäkisalo-Ropponen, Mira Haataja ja Anna-Mari Rosenlöf Taiteen Sulattamon tiloissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.