Kulttuurihyvinvointipoolin jäsenkokous järjestettiin 4. päivänä joulukuuta Eduskunnan Kansalaisinfossa. Tilaisuuden teemana oli vaikuttaminen, ja konkreettisesti pohdittiin erityisesti ensi vuoden kunta- ja aluevaalien tavoitteita ja vaikuttamiskeinoja kulttuurihyvinvoinnin näkökulmasta.
Kokoukseen osallistui noin 20 poolin jäsen- ja asiantuntijajäsenorganisaation edustajaa. Tilaisuuden herätteli käyntiin luovalla, osallistavalla avauksella tanssitaiteilija Sampo Kerola. Kulttuurihyvinvointipoolin puheenjohtaja, kansanedustaja Anna-Kristiina Mikkonen korosti tervetulopuheessaan kulttuurin merkitystä kokonaisturvallisuudelle: tämä näkyi voimakkaasti myös maanpuolustuskurssilla, johon Mikkonen osallistui marraskuussa.
Kulttuuristen oikeuksien toteutumisesta ei tule tinkiä tiukassakaan taloustilanteessa
Poolin sihteeri, erityisasiantuntija Anna-Mari Rosenlöf käynnisti asiantuntijakeskustelun poolin vaalitavoitteista, jotka rakentuvat kolmen ydintavoitteen pohjalle:
1) Kulttuuriset oikeudet ovat perusoikeuksia, joiden tulee toteutua kaikissa elämäntilanteissa.
2) Kulttuurihyvinvoinnin edistäminen tarvitsee tuekseen toimivia yhdyspintoja: kuntien, järjestöjen, kulttuurikentän toimijoiden ja hyvinvointialueiden tulee kehittää yhteistyötään.
3) Asukkaiden ja asiakkaiden hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on sekä hyvinvointialueen että kunnan tärkein tehtävä, joka sisältyy kaikkiin lakisääteisiin tehtäviin.
Pooli tulee ehdottamaan alue- ja kuntavaaliehdokkaille konkreettisia keinoja, joita he voivat päättäjinä hyödyntää työssään yllä mainittujen tavoitteiden toteutumiseksi. Haluamme tukea ja auttaa päättäjiä onnistumaan työssään sekä lisäksi kannustaa mahdollisimman monta kansalaista asettumaan ehdolle vaaleissa.
Ylätason suunnitelmista matalan kynnyksen toiminnan sosiaaliseen saavutettavuuteen
Asiantuntijakeskustelussa Anna-Kristiina Mikkonen, Johanna Kujala, yhteiskuntasuhdepäällikkö MIELI ry:stä sekä hankepäällikkö Miia Lusa, Pro Lapinlahti mielenterveysseura ry:stä keskustelivat päättäjien keinoista edistää kansalaisten hyvinvointia.
Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tehtäviin liittyy monenlaista suunnitelmatyötä. Lakisääteisesti sekä kunnan että hyvinvointialueen on laadittava hyvinvointisuunnitelma ja -kertomus valtuustokausittain. On kuitenkin toinen kysymys, miten suunnitelmien toteutumista seurataan tai tietävätkö päättäjät edes todellisuudessa, mitä suunnitelmiin on kirjattu.
Suunnitelmat pitää tuoda paremmin päättäjien tietoon. Anna-Kristiina Mikkonen totesi, että liian usein ne mainitaan kokousaineistojen liitteinä, jotka jäävät monien muiden asioiden varjoon ja helposti käsittelemättä ja lukematta. Kirjauksista pitää päästä konkreettisiin, vaikuttaviin tekoihin. Jotta hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä voidaan tehdä laaja-alaisesti, tulee kuntien ja hyvinvointialueiden lisätä yhteistyötä järjestöjen rahoittamisessa sekä tehdä ylipäätään hyte-työtä yhdessä enemmän.
Johanna Kujala nosti puheenvuorossaan esiin päätösten vaikutusten arvioinnin mielenterveyden näkökulmasta. Päätöksiä tehtäessä tulee arvioida jo ennakkoon niiden vaikutuksia: mihin ja keihin vaikutukset kohdistuvat. Vaikutuksia tulee arvioida laajasti: eri hallinnonalojen päätöksillä ja toimilla voi olla myös vaikutusta asukkaiden mielenterveyteen, vaikkei päätös tai toimenpide suoraan mielenterveyttä koskisikaan.
Mielenterveysvaikutusten ennakkoarvioinnissa pyritään ennakoimaan toimenpiteiden tai päätösten myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia ihmisten mielenterveyteen ja mielen hyvinvointiin. Arviointia tulisi toteuttaa laaja-alaisesti osana kaikkea päätöksentekoa. MIELI ry on toteuttanut arvioinnin tueksi noin tunnissa suoritettavan verkkokurssin.
Miia Lusa kertoi Uudenmaan kulttuurihyvinvoinnin yhteyspiste Kujeen toiminnasta, jossa on kehitetty mielenterveys- ja päihdetoipujien asiakas- ja palveluohjausta kulttuuri- ja taidetoiminnan pariin. Toiminnassa on noussut esiin palveluiden ja toiminnan sosiaalinen saavutettavuus. Moni matalan kynnyksen toiminta on suunnattu yleisesti kaikille, mutta tosiasiassa toiminta saattaa edellyttää osallistujilta hyvin erilaisia osallistumisvalmiuksia.
Olisikin tärkeää, että toiminnan tuottajat kehittäisivät sosiaalista saavutettavuutta. Kenelle toiminta on tosiasiassa suunnattu? Millaista aktiivisuutta mukaan tuleminen vaatii? Voiko vain tulla paikalle ja tarkkailla vai pitääkö puhua ja osallistua? Tarvitaan huomattavasti nykyistä tarkempia ohjeita osallistujille, jotka kärsivät esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden pelosta. On hyvä myös rajata rohkeasti toiminnan kohderyhmää.
Kunta- ja aluevaalityössä kohtaavat monenlaiset tavoitteet ja intressit
Kulttuurihyvinvointipoolin 29 jäsenorganisaatiosta monet ovat sitoutuneet useisiin eri kattojärjestöjen vaalitavoitteisiin. Jäsenkokouksessa käytiin läpi syksyn aikana muotoiltuja tavoitteita ja keinoja, joihin kulttuurihyvinvoinnin edistämisen hyväksi toimivat tahot voisivat yhdessä sitoutua. Tärkeimmiksi konkreettisiksi keinoiksi nostettiin muun muassa seuraavat:
1. kulttuurilähete tai kulttuuri osana hyvinvointilähetettä sekä asiakas- ja palveluohjaukseen kehittäminen, jotta palvelut ovat löydettävissä ja asiakkaat motivoituvat osallistumaan
2. elinikäisen harrastamisen tukeminen
3. saavutettavuuden ja moninaisuuden edistäminen kulttuurihyvinvointitoiminnassa, jotta mahdollisimman monella on tosiasiallinen mahdollisuus osallistua
4. kulttuurihyvinvoinnin asiantuntijoiden työskentely hyvinvointialueella
5. järjestöjen ja kulttuurin rahoituksen turvaaminen
6. sivistyksen ja taiteen monenlaisten merkitysten korostaminen.
Lopuksi todettiin, että kulttuuri ja taide ovat yhteiskunnan liima, puhutaan sitten demokratiasta, sivistyksestä, hyvinvoinnista tai resilienssistä. Seuraavaksi yhteisen keskustelun pohjalta muodostetaan vaalityöhön nostettavat asiat, jotka tuodaan päättäjien tueksi alkuvuonna.
Kuva: Kansanedustaja, Kulttuurihyvinvointipoolin puheenjohtaja Anna-Kristiina Mikkonen korosti puheenvuorossaan kulttuurin merkitystä kokonaisturvallisuudelle.